Kirja Laiskotellen Niin kuin minä haluan muistaa kertoo
Lasse Mårtensonin elämästä.
Lars Anders ”Lasse” Mårtenson syntyi 24. syyskuuta 1934
kanttoriperheen nuorimpana lapsena. Lapsuudenkodissa musiikki tuli jo tutuksi.
Lasse opiskeli Ateneumissa ja valmistui sieltä
mainosgraafikoksi. Hän teki mainosgraafikon töitä Stockmannilla kunnes muusikon
ura alkoi kiinnostaa enemmän.
Hän on ollut esiintyvä taiteilija ja mutta myös säveltänyt
paljon kappaleita. Lassen tunnetuimpia hittejä ovat mm. Mä lähden stadiin,
Laiskotellen, Nousevan auringon talo, Rikasmies jos oisin ja Kaikki Paitsi
Purjehdus on Turhaa. Lasselle erityisesti tärkeä on jazz-musiikki vaikka hän
onkin säveltänyt kaikenlaista musiikkia. Lassen tunnetuin elokuvamusiikki on
Myrskyluodon Maija.
Lasse on sanonut että hän on halunnut kertoa itse tarinansa
omille lapsilleen, ettei heidän tarvitse lukea kenenkään muun versiota. Hän
kertoo omasta mielestään tärkeitä asioita elämästään kuten mm. suhteestaan
isäänsä äidin kuoleman jälkeen. Suhde ei ollut aina helppo, isä ei ymmärtänyt
poikansa innostusta jazz-musiikkiin.
Kirjassa kerrotaan lyhyemmin että muusikon uran aikana Lasse
on ollut kolme kertaa naimisissa ja hänellä on lapset Annika, Tove, Kasper ja
Jessica.
Laiskotellen Niin kuin minä haluan muistaa on hyvä kirja. Lassen
kirja kertoo hänen elämästä ja lisäksi suomalaisesta iskelmämusiikista
1950-luvulta lähtien. Kirjassa oli hyviä kuvia. Kirjaa lukiessani tuli tosi
hyvä mieli.
Tämä Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa on laulu jonka
Lasse omisti sen omalle veneelleen jonka joutui myymään vuonna 1996.
Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa
koko elämän se sisältää:
Aallonpohjan, aallonharjan,
myrskyn mustan pilvikarjan
vaan myös tyyntä lempeää.
Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa
ihminen kuin vene itse on:
Kaipaa aina kaukorantaa
minkä jaksaa myötään kantaa
veistämänä oman kohtalon
Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa
siinä koko inhimillisyys.
Niin kuin oikut ihmismielen
kuiskeissa ois tuulen kielen;
tuolla petos, täällä ystävyys
Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa
omaa kuvaamme se heijastaa
matka alkaa purjein valkein,
tuhansien tuulien palkein
vuodet tummentavat takilaa.
Mutta kerran pääset päähän sateenkaaren
siellä päättyy yksinäisen tie
kerran viimein rantaan rakkauden saaren
maininki niin levollinen tie
Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa
tähdet ikuisina kimmeltää.
Meille merkkeinä ne loistaa,
samaa sanomaansa toistaa:
mikä ei lie kovin tärkeää.
