sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Sylvi Salonen Viimeinen diiva

Sylvi Salonen Viimeinen diiva
Tekijät Pirkko Vekkeli ja Ismo Loivamaa
Minerva Kustannus Oy 2017


Sylvi Salonen Viimeinen diiva on tekijöiden mukaan näyttelijä Sylvi Salosen elämäkerta.
Minä tutustuin ja ihastuin Sylvi Saloseen Tankki Täyteen televisiosarjan Emilia ”Emmi” Vileninä. Kiinnostuin kirjasta saadakseni lisää tietoa Sylvi Salosesta. Kirjasta saakin hyvät perustiedot hänestä.

Sylvi Inkeri Salonen syntyi Porissa Ida ja Lauri Salosen esikoistyttäreksi 1.3.1920. Sylvi sai kaksi siskoa. Hän aloitti nuorena seitsemäntoista vuotiaana näyttelijän uran Helge Raninin ohjauksessa. Raninien muutettua pois Porista Sylvi siirtyi Glory Leppäsen ohjaukseen. Leppäsen muutettua Tampereelle Sylvi seurasi häntä ja muutti hänen perässään Tampereelle, Tampereen teatteriin. Tampereen teatterista hän siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin Eino Salmelaisen ohjaukseen. Salmelainen antoi Sylville välikirjan ja opetti hänet ammattinäyttelijäksi. Sylvi näytteli Tampereen Työväen Teatterissa melkein kuolemaansa asti. Sylvi näytteli monissa elokuvissa mutta koko kansan tutuksi hän tuli televisiosarjoista. Sylvin tunnetuimpia rooleja ovat mm. Lahtiska, Emilia ”Emmi” Vilen, Mailis Yrjänä, Helvi Laine ja Sylvi Kaitala. Sylvi kuoli 23.12.2003.

Kirjoittajat eivät ole sanojensa mukaan pyrkineet teoreettisiin roolianalyyseihin eikä pikkupiirteiseen teatterihistoriaan. Kirjassa ei ollutkaan mielestäni liikaa esitelty elokuva ja teatterirooleja eikä myöskään televisiorooleja. Minusta se on hyvä asia, näin kirja ei ollut liian raskas luettava.
Sen sijaan kirjassa Sylvi Salosta muistelevat hänen pitkäaikaiset työtoverit ja ystävät.
Hauskoja juttuja hänen elämästä riittääkin. Sylvi ei koskaan avioitunut mutta kirjan mukaan hänellä oli paljon ystäviä, rakkauksiakin. Runsaasti kuvitettu kirja seuraa Sylvi Salosen elämää nuoresta talouskoululaisesta juhlituksi ja palkituksi teatterin diivaksi.

Sylvi Salonen Viimeinen diiva oli erittäin mukava ja mielenkiintoinen kirja. Lukiessani minulle tuli sellainen tunne, että Sylvi itse olisi kertonut ne muistonsa minulle.




torstai 13. lokakuuta 2016

Unohtumaton Ansa Ikonen 1913 – 1989

Unohtumaton Ansa Ikonen 1913 – 1989

Tekijät Pirkko Vekkeli ja Ismo Loivamaa

Unohtumaton Ansa Ikonen 1913 – 1989 kertoo Ansa Ikosen elämästä. Tekijät aikovat etsiä kokonaista ihmistä, ei vain tähteä, näyttelijää, vaimoa tai äitiä. He onnistuvat, Unohtumaton Ansa Ikonen kirjassa ei ollutkaan liikaa elokuva ja teatterirooleja, niihin olen kyllästynyt useissa muissa taiteilijaelämäkerroissa.

Aili Ansa Inkeri Ikonen syntyi Pietarissa Adele ja Aleksanteri Ikosen esikoistyttäreksi yhdeksästoista päivä joulukuuta vuonna 1913. Muutettuaan Suomeen 1920-luvun alussa Ansaa kohtasi suuri suru, kun hänen rakas isänsä kuoli keuhkotautiin.

Ensin Ansa valmistui konservatoriosta laulunopettajaksi. Jo konservatorioaikanaan Ansa aloitti pyrkimisen elokuvaan. Hän pääsi avustajaksi Kansan Näyttämön kuoroon, ja sitten Suomen Kansallisteatterin näyttelijäharjoittelijaksi ja sai sitten välikirjan Kansallisteatteriin.
Ansan ensimmäinen elokuva oli Vaalan ohjaama Kaikki rakastavat. Hän näytteli monissa elokuvissa ja näytelmissä. Ansa Ikonen tunnetaankin Suomen ensimmäisenä filmitähtenä.
Ansa avioitui Jalmari Rinteen kanssa ja he saivat kaksi lasta Katriinan ja Marjatan. Ansa kuoli kahdeskymmeneskolmas päivä toukokuuta vuonna 1989.


Vaikuttaa, että kirja on tehty huolellisesti, on hankittu paljon tietoa eri lähteistä, mm. haastateltu tyttäriä. Kirjaa lukiessani minulle tuli hyvä mieli ja sellainen tunne, että olisin ollut teatterissa katsomassa Ansa Ikosta. Unohtumaton Ansa Ikonen oli fantastisen mukava, mielenkiintoinen ja hyvä kirja.

maanantai 29. elokuuta 2016

Urho Kekkonen Presidentin Elämäkerta selkokielellä

Urho Kekkonen Presidentin Elämäkerta selkokielellä
Tekijä Pertti Rajala

Pertti Rajala on kirjoittanut kirjan Urho Kekkonen selkokielellä.
Kirjassa kerrotaan pitkäaikaisimman presidentti Urho Kekkosen elämästä ja samalla Suomen itsenäisyyden ajan tärkeimmistä vaiheista. Hän on luetellut kirjan lopussa käyttämänsä lähteet, mm. Ari Uinon ja Juhani Suomen elämäkertakirjat.

Urho Kaleva Kekkonen syntyi Pielavedellä syyskuun kolmas päivä vuonna 1900 Juho ja Emilia Kekkosen esikoispojaksi. Kekkosella oli Siiri-sisko ja Jussi-veli. Sisällissodassa Kekkonen taisteli valkoisten puolella ja toimi vartijana vankileirillä.

Sodan jälkeen Kekkonen palasi koulun penkille. Kekkonen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1919. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Kekkonen toimi vähän aikaa Kajaani lehden toimittajana.

Vuonna 1926 Kekkonen sai valmiiksi ylemmän oikeustutkinnon ja samana vuonna hän meni naimisiin Sylvi Uinon kanssa. He saivat kaksoset Matin ja Tanelin vuonna 1928. Kekkosesta tuli lakitieteen tohtori ja kansanedustaja vuonna 1936. Hän nousi ekana kansanedustaja vuotenaan oikeusministeriksi. Oikeusministerinä hän toimi vuosina 1936 – 1937 Pääministerinä hän toimi vuosina 1950 – 1956.

Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi vuonna 1956. Presidenttinä hän toimi vuoteen 1981 jolloin hän erosi terveydellisistä syistä. Sylvin kuolema vuonna 1974 oli Kekkoselle kova paikka.
1986 Kekkonen kuoli. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi Kekkosen kuolemasta kolmekymmentä vuotta.

Kirja on mukava, mielenkiintoinen ja monipuolinen. Kirjassa kerrotaan Kekkosen työn lisäksi hänen yksityiselämästä. Kirjan Kekkonen oli urheilumies, kalamies, erämies, naistenmies ja itsevaltainen, mutta herkkä ihminen.

Lukiessani kirjaa minulle tuli todella hyvä mieli. Kirja on mielestäni hyvä ja mukaansa tempaava.


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Esko Roine

Esko Roine

Tekijät Eija Mäkinen ja Annika Grahn
Like 2014

Kirja kertoo Esko Roineen elämästä, näyttelijänä mutta myös puolisona ja perheenisänä.

Esko Antero Roine syntyi 5.9.1944 tunnettuun Roineen teatteriperheeseen näyttelijä Eero ja Sylvi Roineen nuorimpana lapsena. Näyttelijät Eila ja Liisa Roine ovat sisaria.
Esko Roine on naimisissa Ritva Jalosen kanssa. Eskolla on ensimmäisestä avioliitosta kaksi lasta Sami ja Susanna.

Esko opiskeli teatterikorkeakoulussa 1960-luvulla ja valmistui sieltä näyttelijäksi Valmistuttuaan Esko kiinnitettiin Oulun kaupunginteatteriin. Sieltä Esko siirtyi aika pian Tampereen teatteriin näyttelemään. Lopetettuaan Tampereella Esko näytteli Helsingissä Kansallisteatterissa vuosina 1973–1979 kunnes siirtyi takaisin Tampereelle. Hän näytteli ja johti Tampereen Teatteria ja sitten toimi Tampereen Työväenteatterin johtajana vuosina 1998–2006. Esko Roine on esiintynyt lukuisissa elokuvissa ja radio- ja televisio-ohjelmissa. Vielä eläkkeelle jäätyään Esko on näytellyt  Tampereella ja Helsingissä.
Esko Roineen tunnetuimpia rooleja kirjan mukaan ovat mm. Kaarlo Rautakallio (Reinikainen), Esko Tolonen (Metsolat), Kauko Lehikoinen (Paavo ja Raili) ja Ensio Haavisto (Uusi Päivä). Nyt hän näyttelee Tampereella suosittua Mielensäpahoittajaa.

Esko Roine oli mukava ja hyvä kirja koska se kertoi monipuolisesti Eskosta persoonana eikä pelkästään näyttelijänä. Kirjassa oli sopivasti arvosteluja näytelmistä, ei liikaa kuten monissa muissa taiteilijoista lukemissani kirjoissa. Kirjassa ei luvata paljastuksia tai mehukkaita juoruja, eikä niitä olekaan sen sijaan tarinankertoja Esko kertoo paljon hauskoja juttuja. Kuvat olivat tosi hyviä. Kirjaa lukiessani tuli oikein hyvä mieli.



maanantai 2. kesäkuuta 2014

TAHTOA, TAITOA ja SISUA Suomalaisten merkkihenkilöiden elämäntarinoita

TAHTOA, TAITOA ja SISUA Suomalaisten merkkihenkilöiden elämäntarinoita
Tekijä Pertti Rajala

Kirjassa Tahtoa, taitoa ja sisua suomalaisten merkkihenkilöiden elämäntarinoita kerrotaan kahdenkymmenenkuuden historian merkkihenkilön elämäntarina. Kirjan kirjoittaja Pertti Rajala on valinnut henkilöitä jotka hänen mielestään ovat vaikuttaneet Suomen kehitykseen ja historian kulkuun. Mukana on henkilöitä eri aikakausilta ja elämän aloilta. Ensimmäisenä on suomen kielen luoja Mikael Agricola ja mukaan mahtuvat mm. Mannerheim, Paavo Nurmi, Väinö Linna ja Jorma Ollila. Mielestäni henkilöt oli hyvin valittu.
Mielelläni olisin lukenut useampienkin merkkihenkilöiden elämäntarinoita.

Kirja on selkokielinen ja jokaisesta henkilöstä kerrotaan selkeästi ja lyhyesti tärkeimmät asiat, syntymä, kuolema, merkittävimmät elämän vaiheet ja saavutukset. Mukaan mahtuu paljon erilaisia yksityiskohtia ja sain kirjasta paljon uuttakin tietoa.
Kirjassa on valitettavasti virheellistäkin tietoa, kuten esim. Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa teoksen tekovuosi ja Helene Schjerfbeckin Toipilaan tekovuosi ovat väärin.


Kirjaa lukiessani tuli tosi hyvä mieli. Voin suositella kirjaa kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille.


lauantai 17. elokuuta 2013

Laiskotellen Niin kuin minä haluan muistaa

Tekijä Lasse Mårtenson

Kirja Laiskotellen Niin kuin minä haluan muistaa kertoo Lasse Mårtensonin elämästä.

Lars Anders ”Lasse” Mårtenson syntyi 24. syyskuuta 1934 kanttoriperheen nuorimpana lapsena. Lapsuudenkodissa musiikki tuli jo tutuksi.

Lasse opiskeli Ateneumissa ja valmistui sieltä mainosgraafikoksi. Hän teki mainosgraafikon töitä Stockmannilla kunnes muusikon ura alkoi kiinnostaa enemmän.

Hän on ollut esiintyvä taiteilija ja mutta myös säveltänyt paljon kappaleita. Lassen tunnetuimpia hittejä ovat mm. Mä lähden stadiin, Laiskotellen, Nousevan auringon talo, Rikasmies jos oisin ja Kaikki Paitsi Purjehdus on Turhaa. Lasselle erityisesti tärkeä on jazz-musiikki vaikka hän onkin säveltänyt kaikenlaista musiikkia. Lassen tunnetuin elokuvamusiikki on Myrskyluodon Maija.

Lasse on sanonut että hän on halunnut kertoa itse tarinansa omille lapsilleen, ettei heidän tarvitse lukea kenenkään muun versiota. Hän kertoo omasta mielestään tärkeitä asioita elämästään kuten mm. suhteestaan isäänsä äidin kuoleman jälkeen. Suhde ei ollut aina helppo, isä ei ymmärtänyt poikansa innostusta jazz-musiikkiin.

Kirjassa kerrotaan lyhyemmin että muusikon uran aikana Lasse on ollut kolme kertaa naimisissa ja hänellä on lapset Annika, Tove, Kasper ja Jessica.

Laiskotellen Niin kuin minä haluan muistaa on hyvä kirja. Lassen kirja kertoo hänen elämästä ja lisäksi suomalaisesta iskelmämusiikista 1950-luvulta lähtien. Kirjassa oli hyviä kuvia. Kirjaa lukiessani tuli tosi hyvä mieli.

Tämä Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa on laulu jonka Lasse omisti sen omalle veneelleen jonka joutui myymään vuonna 1996.

Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa

koko elämän se sisältää:

Aallonpohjan, aallonharjan,

myrskyn mustan pilvikarjan

vaan myös tyyntä lempeää.

Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa

ihminen kuin vene itse on:

Kaipaa aina kaukorantaa

minkä jaksaa myötään kantaa

veistämänä oman kohtalon

Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa

siinä koko inhimillisyys.

Niin kuin oikut ihmismielen

kuiskeissa ois tuulen kielen;

tuolla petos, täällä ystävyys

Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa

omaa kuvaamme se heijastaa

matka alkaa purjein valkein,

tuhansien tuulien palkein

vuodet tummentavat takilaa.

Mutta kerran pääset päähän sateenkaaren

siellä päättyy yksinäisen tie

kerran viimein rantaan rakkauden saaren

maininki niin levollinen tie

 
Kaikki paitsi on purjehdus on turhaa

tähdet ikuisina kimmeltää.

Meille merkkeinä ne loistaa,

samaa sanomaansa toistaa:

mikä ei lie kovin tärkeää.

 

 

 

 

 

 

torstai 4. heinäkuuta 2013

Luja ja urhoollinen sydän Sylvi Kekkosen elämä

Tekijä Aino Suhola

Kirja kertoo Sylvi Kekkosen elämästä.

Sylvi Salome Kekkonen os. Uino syntyi papin perheen neljäntenä lapsena 12. maaliskuuta 1900 Pieksämäellä jossa isä oli pappina. Sylvi kirjoitti ylioppilaaksi Mikkelistä 1918.

Tulevan puolison Urho Kaleva Kekkosen Sylvi tapasi Etsivän keskuspoliisin pääosastolla, jossa molemmat olivat töissä. Sylvi ja Urho vihittiin avioliittoon vuonna 1926. Sylvistä tuli vuonna 1956 Tasavallan Presidentin rouva. Kirja haluaa paljastaa toisenlaisen persoonan Sylvi Kekkosen julkisen kuvan takaa.

Kirja pohjautuu Sylvi Kekkosen päiväkirjoihin ja kirjalliseen tuotantoon ja myös aikaisempiin Sylvistä ja Urhosta kirjoitettuun kirjallisuuteen. Kirjailija on myös haastatellut Sylvi Kekkosen tunteneita ihmisiä.

Kirjasta saa monipuolisen kuvan Sylvi Kekkosesta. Hänen kirjailijaurastaan siinä tosin kirjoitetaan hyvin vähän.


Luja ja urhoollinen sydän oli hyvä ja mukava kirja.  Siinä oli tosi hyviä kuvia ja siinä puhuttiin kauniisti Sylvistä.